Sauli I Pyhä

 

Sauli I Pyhä

 

Sauli Niinistön suosio on niin korkealla tasolla, että ihmisten mielestä hän on paras Suomen presidentti koskaan. Ihmiset, jotka näin ajattelevat, eivät luultavasti tiedä aiemmista presidenteistä juuri mitään. Seuraajaehdokkaat kertovat astuvansa saappaisiin, jotka on lähes mahdoton täyttää. Se pitää paikkansa ainakin siinä mielessä, että kohta ei ole enää sotaveteraaneja, joita voisi kahvitella. (Ehdotan, että niitä ei kuitenkaan yritetä synnyttää uusia julistamalla sota Venäjää vastaan)

Oma mielipiteeni on se, että ei presidentti ole valtiomme nokkamiehistä se kaikkein tärkein. Siitä syystä ajattelen, että kaikki ehdokkaat pystyisivät viran hoitamaan. Sillä, miten hyvin, ei ole väliä ennen kuin sota syttyy.

Kun mietin, ketä äänestäisin, jos äänestäisin, kävin läpi lehtien kyselyjä. Kysymykseen ”pitäisikö pressan jumalansiunoitella kansalaiset uudenvuoden puheen päätteeksi”, Li Andersson oli melkein samaa mieltä siitä, että ei. Siis ei täysin samaa mieltä, joten viimeinen oljenkorsi katkesi.

Päätin katsoa, ketkä pääsevät toiselle kierroksella. Ehdokkaitten joukossa oli muutamia, joita en mielelläni näe viran haltijoina. Jos joku näistä olisi päässyt toiselle kierroksella, olisin äänestänyt vastaehdokasta. Ei päässyt, joten en äänestä ollenkaan. Minun mielestäni molemmat osaavat homman.

Joten näiden valintakriteereitten perusteella lienen valistunut äänestäjä. Ainakin omasta mielestäni.

Ihmettelen meteliä, jonka erään julkkisnaisihmiset nostivat, kun teeveessä kysäistiin asiatuntijoilta, voisiko Haaviston homous jotenkin vaikuttaa tulokseen. Kommentoijat olivat suorastaan pöyristyneitä moisesta kysymyksestä. Sitä ei kerta kaikkiaan olisi saanut esittää.

Tässä oleellinen seikka on se, että onko olemassa näitä mielensä pahoittajia vähemmän valistuneita äänestäjiä? Sellaisia, jotka eivät Haavistoa äänestä, koska hän on avioliitossa miehen kanssa? Aika paljon heitä on, se on kiistämätön fakta. Joten toimittajien tätä koskevat kysymykset piti esittää, jos halusi ottaa kaikki äänestyspäätöksiin vaikuttavat tekijät huomioon.

Päästäkseen virkaan Pekan olisi pitänyt tehdä entisen filminäyttelijän Rock Hudsonin temppu. Elokuvamogulit naittivat uroon naisen kanssa, jotta salaisuus tämän seksuaalisesta suuntauksesta ei olisi paljastunut. Näin hän pystyi esiintymään uljaan komeana testosteronia puhkuvana sankarismiehenä, joka elokuvien lopussa kauneimman naisen nappasi. Näin menetellen Pekan mahdollisuudet napata tämä kaunein virka olisivat jonkin verran kasvaneet.

Jos äänestän, äänestän ilman muuta Haavistoa. Ehdotan myös, että unohdetaan nimet Stubb ja Haavisto ja nimetään seuraava pressa nimellä Sauli II ja sitä seuraava Sauli III jne. Saamme Suomeen hieman kuninkaallista ilmapiiriä tarvitsematta siirtyä perinnölliseen virkaan.

Haaviston valinta saattaa kansan uuteen tilanteeseen. Jos presidentti on kansan isä ja puoliso kansan äiti, olemme kaikki sitten sateenkaarilapsia.

Petterin derasistifikaatio

 

Rasismin syövereitä

Poliittinen keskustelu on viime aikoina ryöpynnyt syytöksiä rasismista. Pääministeri Orpo on vannonut, että hallitus ei siedä keskuudessaan minkäänlaista tämän tyylin pahetta. Joten päätin  päivittää tietoni siitä, mitä termillä tarkoitetaan.

Netistä löytyvässä sosiologian professori Vesa Puurosen artikkelissa selitetään, mitä nykyajan viisaat pitävät rasismina. Artikkeliin oli eräs oppinut puuttunut kertomalla, että kun Puuronen erehtyi kirjoittamaan ” Ruotsinkielisellä kielivähemmistöllä on samat poliittiset ja taloudelliset oikeudet kuin suomalaisilla”, hän syyllistyi arkirasismiin. Lopun olisi näet pitänyt kuulua: ”kuin suomenkielisillä suomalaisilla.” Tämä riittänee  osoittamaan pääministeriparan urakan toivottomuuden.

Vanhan tyylin rasistit pitävät jotain ihmisrotua omaansa alempana ja ajattelevat, että on ihan oikein alistaa ja tuhota siihen kuuluvia onnettomia. Nykyisin biologisten rotujen olemassaolo kielletään sillä perusteella, että eriväristen ja erimuotoisten ihmisten geeneissä ei ole riittävän suuria eroja roduiksi luokittelemaan. Viisaat ovat keksineet laajentaa termiä jakamalla ihmiset sosiaalisiin rotuihin. Hienosti sanottuna  ”Ihmiset jaetaan ryhmiin esimerkiksi kielen, uskonnon, tapojen, pukeutumisen tai jonkin muun kulttuurisen piirteen, tavan tai ominaisuuden mukaan. Erilaisten erottavien piirteiden pohjalta muodostetut ryhmät rodullistetaan…” Näin saatujen rotujen sorto on sitten kulttuurista rasismia. Tällä tempulla sosiologit nollasivat biologien yrityksen poistaa rasismi poistamalla ensin rodut.

Armas Suomenmaamme on nyt saatu täyteen rotuja: romanit, venäläiset, suomenruotsalaiset, somalit, juutalaiset, tataarit, savolaiset, saamelaiset...  ja ei muuta kuin pitämään näitä alempiarvoisina.   

Toki esimerkiksi romanit, somalit ja saamelaiset joutuvat kärsimään myös ihan aidosta vanhan tyylin rasismista. Tämän torjumista voi jopa pitää käytännössä mahdollisena. Siihen ei tarvitse tietysti uskoa. Suomeen tulleitten maahanmuuttajien kielten kirjo on tolkuttoman laaja ja heille ei mitenkään pystytä järjestämään kaikkia palveluja omalla äidinkielellä. Tämä on sitten rakenteellista rasismia. Hallituksen tehtävä on siis poistaa se? Ei taida onnistua.

Natsit ovat pahuudessaan omaa luokkaansa ja siinä mielessä Junnilan ero on paikallaan, vaikka emme pysty arvioimaan, miten syvä hänen vakaumuksensa on. Riikka Purran blogikirjoituksista voimme päätellä hänen vastenmielisyytensä muslimeja kohtaan perustuvan näiden uskonnon ja kulttuurin naisiin kohdistuvien asenteitten ja käytäntöjen vihaamiseen. Koska hän arvostaa meidän omat asenteemme niitä paremmiksi, hän on siis kulttuurinen rasisti. Muslimeja voisi sitten pitää ehkä naisten suhteen täysiverisinä vanhan tyylin rasisteina?

Joka tapauksessa jos Purra on vain tämän tyylin rotusyrjijä, niin sitä on suurin osa suomalaisista. Jos tämä riittää tekemään hänestä pätemättömän ministerin virkaan, niin tilalle ei taida löytyä ei-rasistista korvaajaa.

Mies- ja naisurheiljoitten epätasa-arvoisesta kohtelusta mediassa.

  

Median uutisointia seuratessa selviää karkea epätasa-arvo mies- ja naisurheilijoitten  välillä. Naisilta ei juttuun päätyminen vaadi urheilullisia suorituksia, ainakaan tuoreita sellaisia. Ihan muut avut riittävät. Tässä muutamia esimerkkejä, jotka on poimittu urheilulehden ja iltapäivälehtien sivuilta:

-          Anni Vuohijoki villitsi kuvallaan: Voi jumanlaude, mikä jumalainen kaunotar!

-          Suomalaisurheilija yllätti suihkukuvallaan- naisen fanit ilakoivat: ”Upea!”.

-          Kristiina Mäkelä kesämekossa, fanit haukkoivat henkeään.

Miesurheilijat joutuvat tyytymään tämän kaltaisiin:

-          Mikä kuva: Valtteri Bottaksen Tiffany-kulta nautti Suomen kesästä vähäpukeisena.

Eikö siis myös Bottas ollut samoissa kuvissa vähäpukeisena? Jos oli eikä sitä mainittu, niin tuohan on karkea vääryys. Ainakin erään lajin muunsukupuolisia tässä syrjitään.

Iivo Niskanen esiintyi ilman paitaa, mutta mitä hänestä kerrottiinkaan? ”Niskanen paineli ilman paitaa. Miehen vaikuttavat muskelit erottuivat otoksessa.”

”Hyvällä zoomilla voi erottaa jopa vatsalihakset” kuittasi eräs fani. Uutinen vastaisi naispuolisten kohtelua vain, jos fani kertoisi, että ”hyvällä zoomilla saattoi erottaa jopa persvaon.”

Kesä tuntuu olevan täynnä villiintyneitä faneja. EU voisi myöntää näiden vähentämiseksi luvan kohdella heitä samoin kuin valkoposkihanhia. Tai ainakin näiden otsikoitten, joissa niiden esiintymisistä kerrotaan.

Villi-ihmisten villeydestä

 

Rutger Bregman haluaa kirjassaan Hyvän historia kumota myytin siitä, että sivistymätön ihminen on väistämättä raakalainen. Väitetään, että itsekkäät pyrkimykset vievät tilaan, jossa ihmiset riistävät ja tappavat armotta toisiaan. Jos nykyinen koulutettu suomalainen joutuu olosuhteisiin, joissa pitää taistella jokaisesta elämiseen tarvittavasta hyödykkeestä, sivistys osoittautuu pintasilaukseksi. Se on opittu käyttäytymistapa, joka katoaa ääriolosuhteissa kuin tuhka tuuleen.

Bregman on täysin vastakkaista mieltä. Ihmiset ovat pohjimmiltaan kilttejä ja yhteistyökykyisiä elukoita. He ovat jotenkin evoluution aikana kesyttäneet itsensä niin, että Homo sapiens- nimen voisi vaihtaa Homo puppy-nimeen. Verrattuna vaikka neanderdalilaisiin nykyihminen on älyllisiltä kyvyiltään tyhmempi samalla tavalla kuin kesy koira on villiä sutta kyvyttömämpi. Ihmissuvun menestys ei perustu ylivoimaisiin älyllisiin kykyihin, vaan kykyyn tehdä yhteistyötä muidenkin kuin sukulaisten kanssa. Kyky on synnynnäinen eikä se tarvitse sivistyksiä eikä uskontoja taakseen.

Bregman kertoo siitä, miten sivistyneet länsimaiset ihmiset ovat käsittäneet Pääsiäissaarelta löytämiensä villi-ihmisten historian lähtien saaren löytämisestä 1722. Jared Diamond kiteytti kirjassaan Romahdus käsitysten pääpiirteet:

Polynesialaiset asuttivat saaren 900-luvulla ja väestö kasvoi vuosisatojen kuluessa 15 000 ihmiseen. Saarelaisten meitä eniten kiehtova harrastus oli valtavien moai-patsaitten rakentaminen. Se selitetään sillä, että saarella oli useita klaaneja, joitten päälliköt kilpailivat keskenään patsaitten koolla ja määrällä.

Patsaitten rakennus ja kuljetus vaati yhä enemmän miesvoimaa ja puuta ja mahtavia päälliköitä, jotka pystyivät tähän puuhaan pakottamaan. Puusto hävisi ja maa koki eroosion, joka vaikeutti maanviljelystä. Nälänhätä ajoi ihmiset sotiin, joiden myötä ihmisten määrä putosi siihen pariin tuhanteen yksilöön, jotka saaret löytänyt Jakob Roggeveen siellä tapasi. Asukkaat söivät nälkäänsä myös toisia saarelaisia. He olivat laihoja ja kurjia ihmisraukkoja. Patsaat olivat tuolloin kaikki kaatuneet tai tuhottu.

Jan Boersema alkoi tutkia näitä käsityksiä ja huomasi, että lähes kaikki väitteitä tukevat todisteet olivat vääriä. Roggeveen ei puhunut mitään nälkiintyneistä saarelaisista, vaan kertoi näiden olleen hyvinvoivia ja iloisia ihmisiä. Mitään tarvetta kannibalismiin ei ollut. Heillä ei ollut edes aseita, joita olisi voitu sotiin käyttää.

Saarella väitettiin olleen 15 000 asukasta, joten siitä vedettiin johtopäätös, että silloinen 2000 asukasta selittyi nälällä ja sodilla. Uusi arvio kertoi, että asukkaita ei ollut ollut tuota noin määrää enempää koskaan.

Tarve patsaitten veistoon selittyy sillä, että asukkaat tarvitsivat yhteisiä rituaaleja ja patsaitten teko tarjosi mukavaa yhdessä harjoitettavaa askaretta. Saarella on todettu olleen runsaita metsiä sen asuttamisen aikana, mutta selitys niiden häviämiseen on muuttajien mukana tullut polynesialainen rotta. Se lisääntyy niin, että yhdellä parilla voi periaatteessa kolmen vuoden kuluttua olla 17 miljoonaa jälkeläistä. Ylittää kyllä reilusti Suomeen muuttavien mamujen lisääntymiskyvyt.

Tämä mamu pystyi syömään puiden siemeniä niin, että puusto lopulta hävisi. Se ei tuonut mukanaan nälänhätää, koska se lisäsi viljelysmaata. Niillä sopi kasvattaa banaaneja, bataattia ja sokeriruokoa. Kotieläiminä saarelaisilla oli kanoja.

Sivistys saapui saarelle 1722 Roggeveenin laivan mukana. Se alkoi sillä, että merimiehet ampuivat jostain syystä kuoliaiksi kymmenkunta saarelaista. James Cook saapui saarella 1774. Hänen väitetään kuvanneen ihmiset pieninä, laihoina, arkoina ja surkeina. Myöhemmin on todettu, että Cook kertoi saarelaisten olleen eloisia, aktiivisia, hyvinmuodostuneita ja vieraanvaraisia. Väärä kuvaus on lähtöisin Thor Heyerdalilta.

Patsaat todettiin hylätyiksi 1800-luvun alkuun mennessä. Saarelaisten innon hiipumisen niiden tekemiseen voi selittää monin tavoin, mutta sovitaan tässä, että heitä ei vain enää huvittanut.

Sivistyneet kristityt perulaiset jatkoivat sivistystyötä 1862 laivaamalla 1407 saarelaista orjiksi. Perussa sivistyneet sairaudet alkoivat tappaa heitä. Näännyttävä työ kaivoksissa tappoi, jos sattui kulkutaudilta säästymään. Heidät palautettiin kansainvälisen painostuksen takia 1863 takaisin. Laivaussatamassa sattui olemaan merimies, jolla oli isorokko. Vapautettuja oli 470 ja näistä 15 % selvisi isorokon kynsistä saarelle takaisin. Yhdellä näistä oli isorokko ja tauti levisi saaren väestöön.

Epätoivo sai sairaat ihmiset tolaltaan. Ensimmäistä kertaa nähtiin heidän tappavan toisiaan. Monet tekivät itsemurhan hyppäämällä alas kalliojyrkänteiltä. Joten aikamoinen katastrofi vaadittiin, ennen kuin villi-ihmisistä tuli villejä.

Kaiken tämän jälkeen saarella oli 1800-luvun lopussa elossa 110 henkeä. Diamondin tapaiset ajattelijat ovat verranneet Pääsiäissaarta maapalloon. Saarelaisilla ei ollut veneitä, joilla päästä sieltä tuhoa pakoon kuten meilläkään ei ole avaruusaluksia.   Kertomus on paljon tehokkaampi, kun se väittää saarelaisten itse olleen syypäitä omaan tuhoonsa. Sen puolestaan aiheutti ihmisen luonteeseen kuuluvat ahneus ja aggressio.  Todellinen tuho tuli kuitenkin ulkoapäin sivistyneeksi kehuttujen ihmisten myötä.

Joten jos haluaa olla uskottava maailmanlopun profeetta, täytyy ennustaa, että alieenit sitten joskus? Pelkkä ilmastonmuutos ei riitä.

 

 

 

 

Epäluotettavat ateistit

 

 

Suomalaisten SS-miesten historiaa käsittelevän kirjan ilmestymisen aikaan tv:ssä eräs haastateltu dosentti kertoi, että SS-porukka oli ateistinen joukko-osasto. Netistä löysin artikkelin, jossa kerrottiin, että SS-mieheksi kelpasi minkä tahansa uskonnollisen kannan edustaja, kunhan ei ollut juutalainen eikä ateisti. Ateisteja syrjitään siis niin, että he eivät aina kelpaa edes ateistisen järjestön jäseniksi?

USA:ssa tehtyjen tutkimusten mukaan siellä ateisteja hyljeksitään enemmän kuin homoseksuaaleja. Ero on siinä, että uskonnottomiin ei luoteta, mutta homoja inhotaan.

Jälkimmäisten kammoaminen perustunee biologiaan. Normaali hetero kokee mielikuvat miesten välisestä seksistä vastenmielisenä. Tästä inhon tunteesta on vuosituhansia sitten jalostettu uskonnollisia ohjeita, jotka räikeimmillään ovat kehottaneet nämä tappamaan. Tästä ei ole vieläkään päästy eroon eikä luultavasti koskaan päästäkään. Sen voinee väittää perustuvan evoluution myötä syntyneisiin perinnöllisiin ominaisuuksiin, joita ei noin vain ”oikein ajattelemalla” pysty poistamaan. Joten homojen laaja yhteiskunnallinen hyväksyminen vaatii taakseen kulttuurin muodossa tapahtuvaa ”painostusta.”

Ara Norenzayanin Big Gods-kirjassa kerrotaan tutkimuksista, joissa etsittiin ateisteihin kohdistuvan epäluottamuksen selityksiä. Hän kertoo, että ”Mielipidetutkimukset ja meidän oma kokeellinen tutkimuksemme näyttävät, että ateisteihin, jotka ovat kulttuurisesti samanlaisia, luotetaan vähemmän kuin jopa ulkoryhmien jäseniin, jotka ovat uskonnollisesti, kielellisesti ja etnisesti erilaisia. Joten ateismin vastustuksen syyt eivät löydy tutuista selityksistä, kuten kuviteltu erilaisuus, ksenofobia tai yleinen toisenlaisuuden pelko.”

Norenzayan ehdottaa, että tämä selittyy sillä, että uskontojen yksi ihmisiä yhdistävä piirre on usko meidän tekojamme koko ajan vahtivaan yliluonnolliseen moraalinvartijaan. Jos sellaiseen uskoo, käyttäytyy hyvin. Olennon pitää olla siinä määrin kaikkitietävä, että pystyy näkemään kaikkien ihmisten teot. Vaikutusta voi hienosäätää lisäämällä olennolle ihmismäisiä ominaisuuksia, jotka saavat sen suuttumaan moraalisista rikkeistä ja rankaisemaan niistä.

Vahditut ihmiset käyttäytyvät hyvin. Vahtiminen voi olla kuviteltua ja se silti tehoaa. Eräässä tutkimuksessa firman kahviautomaatista otetusta kupillisesta sai maksaa itse valitsemansa summan tai olla maksamatta. Automaatin viereen asetettiin valokuva, jossa ihmiskasvot katsoivat automaattiin päin. Maksettujen rahojen summa kasvoi selvästi. Kun kuva otettiin pois, maksettiin vähemmän.

Epäluottamus ateisteja kohtaan syntyy siitä, että uskovat tietävät, etteivät nämä pidä itseään yliluonnollisen silmälläpidon kohteina. He eivät usko jumalalliseen moraalinvartijaan ja ovat epäluotettavia.

USA ei ole hyvä esimerkki länsimaisena esimerkkinä uskonnon ja ateismin suhteesta. Pohjoisissa hyvinvointivaltioissa ihmiset eivät tarvitse kuviteltua moraalinvartijaa ihmisten välisen luottamuksen takaamiseksi. Maalliset lain ja oikeuden tapaiset instituutiot ovat riittäviä vahtikoiria edellyttäen, että niihin voi luottaa.

Mikäli Hararia on uskominen myös liberalismi ja demokratia ovat uskontojen kaltaisia kuviteltuja juttuja, joita ei oikeasti ole olemassa. Mutta näiden kuvittelujen pohjalta syntyneet oikeuslaitoksen tuomarit, lakikirjat ja poliisit ovat aidosti olemassa olevia otuksia. Jumalat ja enkelit eivät taida ihan samalle olemassaolon tasolle päästä, mutta kaipa kirkko ja papit voivat toimia vahtikoirina uskonnon kuvitellun järjestyksen takaajina.

 

Tieteisuskosta

 

 Kun uskovien kanssa väittelee, he jokseenkin väistämättä syyttävät tieteellisesti asennoituvaa tieteisuskoiseksi vihjaten, että ei sinulla ole meitä kummempia perusteita väitteillesi. Joten yritin selvittää itselleni, mitä ihmettä tällä tieteisuskolla tarkoitetaan. Hankin Mikael Stenmarkin kirjan Tiedeusko ja todellisuuden rajat, jossa asiaa on selitelty. Se osoittautui silti melko hämäräksi käsitteeksi enkä lopulta ole ihan varma, onko moisia tiedeuskovia, siis näitä lähes rikollisia, edes olemassa. Ainoa tunnettu tiedemies, joka näyttäisi jotenkin kaikki kriteerit täyttävän, on Richard Dawkins.

Filosofit ovat esittäneet tiedeuskolle erilaisia määritelmiä. Esitän tässä Rik Peelsin jaottelun:

1)      Tieto-opillinen tiedeusko, jonka mukaan vain luonnontiede ja sen menetelmiä seuraavat muut tieteet voivat tarjota tietoa tai perusteita järkeville uskomuksille.

2)      Ontologinen tiedeusko, jonka mukaan ei ole olemassa muita kuin tieteelliselle tutkimuksella avoimia asioita.

3)      Moraalinen tiedeusko, jonka mukaan tiede tarjoaa arkijärkeä, filosofiaa ja uskontoja paremman perustan moraalille.

4)      Eksistentiaalinen tiedeusko, jonka mukaan tiede korvaa perinteiset pelastuskertomukset ja tarjoaa paremman perustan niiden saavuttamiselle.  

Kaksi ensimmäistä väitettä saavat epäilemättä kannatusta tieteen harjoittajien joukossa. Moraalinen ja eksistentiaalinen usko eivät ehkä niinkään. Eksistentiaalisen suhteen yleisin asenne lienee se, että pelastuskertomusten tarpeellisuus ainakin kristinuskon synneistä pelastumisen ja taivaaseen pääsyn versiona kiistetään tai katsotaan mahdottomaksi. Tosin posthumanismin kaltaisissa lähes tieteellisinä pidettävissä liikkeissä tarjotaan versiota, jossa ikuinen elämä on tarjolla tekniikan keinoin. Yksi vaihtoehto on se, missä aivojen sisältö siirretään mahtaviin kompuuttereihin ja pelastutaan kuolemalta sitä kautta. Tai että turmeltuvat elimet korvataan tarpeen mukaan koneversioilla. Joten ikuinen elämä tässä muistuttaisi vanhan vitsin mallia, jossa isäntä väitti kirveensä olevan ikivanha. Siihen oli vain laitettu uusi varsi joka viides vuosi ja uusi terä joka seitsemäs vuosi.

Yksi tiedeuskosta syytettyjen penkille istutetuista on edesmennyt Stephen Hawking. Hänet täytyy tuomita heikkouskoiseksi, jopa lähes kerettiläiseksi, ainakin sen perusteella, mitä hän sanoo kirjassa Maailmankaikkeus pähkinänkuoressa (s.31): ”Olen itse positivisti, enkä tämän ajattelun pohjalta osaa sanoa, mitä aika todella on. Voimme vain tähänastisten tietojemme perusteella laatia ajalle varsin hyvän matemaattisen mallin ja laskea siitä erilaisia ennusteita. ” Liekö tämä tuota ontologista tiedeuskoa aidoimmillaan?

Evoluutioteoria on ollut uskontojen suhteen varsinainen hirvitys. Richard Dawkins on väittänyt, että sen synnyttyä ateismi tuli lopulta älyllisesti mahdolliseksi. Luomiskertomus menetti asemansa ihmisen synnyn ja kehityksen ainoana selitysversiona. Ja kun alkuun oli päästy, tutkijat alkoivat etsiä moraalille ja etiikalle darwinistisia selityksiä. Näin kahden viimeisen kohdan sisältämille väitteille alettiin kehittää luonnontieteellisiä perusteita. Edward O. Wilson kehitti sosiobiologian ja totesi, että ”yhteiskuntatieteet ja humanistiset tieteet ovat viimeisiä biologian osa-alueita, joita ei ole vielä liitetty moderniin synteesiin. ” Tätä voi toki kutsua jo tieteisuskoksi aidoimmillaan.

Moraalin kehitystä on yritetty selittää mm. itsekkään geenin avulla. Jonkinlaisia tuloksia on saatu, mutta mitään lopullista ja vakuuttavaa teoriaa ei liene pystytty luomaan. Joten piispat voivat edelleen väittää, että tieteet eivät voi sanoa mitään moraalista ja arvoista. Kaipa hekin myöntävät, että ne pystyvät kertomaan, miten moraali on aikojen saatossa kehittynyt. Mutta edelleen on järkevää väittää, että tieteen keinoin  ei voi sanoa, onko joku moraalinen väite oikea vai väärä. Jos sanotaan, että tuolla tiedolla ei ole oleellista merkitystä käytännössä, sitä ei uskota. Joten kun Dawkins toteaa, että ei ole mitään syytä uskoa jonkun teologin pystyvän kertomaan, onko joku moraaliväite oikea tai väärä sen paremmin kuin jonkun tiedemiehenkään, taidamme olla niin pitkällä kuin on mahdollista yleensä päästä.

Toinen tieteeltä erossa pysymisen tapa vetoaa asioihin, joiden mielekkyys on kyseenalainen. Stenmark sanoo s. 201, että oma olemassaolomme on suurin mysteeri ja sitä tiede ei pysty ratkaisemaan. Uskonto pystyy? vetoamalla Jumalaan. He pysähtyvät tähän eivätkä mieti, miten suuri mysteeri olisi Jumalan olemassaolo. Juhlapuheissa toki julistetaan, että on se mysteeri. Sitäkään tiede ei pysty ratkaisemaan. Tai pystyy, mutta vastapuoli ei hyväksy vastausta ”jumalaa ei ole ” oikeaksi. 

Väittely tämän tyyppisistä asioista taitaa olla toivotonta siinä mielessä, että yksimielisyyttä on mahdoton saavuttaa.

 

 

Suuret Jumalat

 

Ventovieraitten ihmisten kykyä tehdä yhteistyötä on vaikea selittää darwinismin ja evoluution mekanismien avulla. Ara Norenzayan selittää kirjassaan Big Gods How Religion Tranformed Coopeeration and Conflict sen lisäämällä edellisten päälle uskonnon. Suurten ihmisjoukkojen yhdistyminen satoja miljoonia ihmisiä käsittäviksi valtioiksi vaati suuria kristinuskon ja islamin tapaisia uskontoja. Vasta nykyaikana on lähinnä Skandinaviaan syntynyt uudenlaisia yhteisöjä, joissa laki, poliisi ja muut yhteiskunnalliset instituutiot ovat korvanneet uskonnon roolin. Kirjailijaa lainaten ”nämä yhteiskunnat ateistisine enemmistöineen – jotkut niistä eniten yhteistyötä tekeviä, rauhanomaisimpia ja kukoistavimpia maailmassa - kiipesivät uskonnon tikkaita ja sitten potkaisivat ne pois.”

Lausunto on sekä imarteleva että ärsyttävä, mutta koetan sietää sen. Harari esittää kirjassaan Sapiens Ihmisen lyhyt historia samantapaisia ajatuksia. Hän määrittelee uskonnon ”inhimillisten normien ja arvojen järjestelmäksi, joka pohjautuu uskolle yli-inhimilliseen järjestykseen.” Tässä mielessä kommunismi on uskonto. Myös kapitalismi on ainakin Hararin mielestä sitä. Kristinuskossa yli-inhimillinen järjestys on samalla yliluonnollinen, mitä sitä se ei maallisissa ideologioissa ole. Mutta jos tarkastelee kapitalismin ilmenemistä globaalisti, niin joitain yli-inhimillisiä täysin ihmisyhteisöjen hallinnan ulottumattomissa olevia piirteitä siinä on. Jos niitä vastaan yrität pullikoida, tulee Trumpin tapaisia johtajia, joiden kannattajat raivoavat sinulle. Olet syntinen saatana kurja.

Norenzayan soveltaa kirjassaan evolutionaarisia, kognitiivisia ja sosiaalisia tieteitä ja kertoo sijoittavansa sosiaalisten uskontojen alkuperän geneettisen ja kulttuurisen evoluution yhdistelmään. Ei siis varsinaisesti puhtaasti uskontojen sisältöjä käyttävää argumentaatiota.

Metsästäjä-keräilijäyhteisöillä oli jonkinlaisia alkeellisia uskontojen ituja. Näiltä jumaluuksilta puuttui suurten jumalien voimat ja tietämys. Ne eivät juuri piitanneet ihmisistä saati näiden moraalisesta käytöksestä. Ei kirkkoja, ei pappeja, ei johtajia, jumalien kuvia, ei säännöllisiä uskonnollisia kokouksia, ei uskonnollista moraalia, ei uskoa kuolemanjälkeiseen elämään.

Yhteisöjen koon kasvaessa suuret jumalat lisääntyivät. Moraalin kytkentä uskontoon muuttui yleiseksi piirteeksi. Rituaalit ja muut uskon ilmaisut organisoitiin, tehtiin säännöllisiksi ja niiden muodot yhtenäistettiin. Yliluonnolliset olennot alkoivat rangaista ryhmän normien loukkauksia, kuten mm. petoksista, itsekkyydestä, uskottomuudesta ja ruokaa koskevien tabujen unohtamisista. Pelottelu yliluonnollisista rangaistuksista lisääntyy ja syntyvät erilaiset helvetin muodot ja ikuiset rangaistukset. Ja lohduksi pelastus niistä, kunhan tekee sitä tai tätä.  

 Suurten Jumalien vaikutusvallan kahdeksan periaatetta ovat:

1.       Ihmiset, joita tarkkaillaan, ovat kilttejä

2.       Uskonto on enemmän tilanteessa kuin henkilössä

3.       Helvetti on taivasta voimallisempi

4.       Luota ihmisiin, jotka luottavat Jumalaan

5.       Uskonnolliset teot puhuvat äänekkäämmin kuin sanat

6.       Jumalat, joita ei palvota, ovat impotentteja jumalia

7.       Suuret Jumalat suurille ryhmille

8.       Uskonnolliset ryhmät tekevät yhteistyötä kilpailun takia

Eräässä kokeessa asetettiin firman tilaan kahviautomaatti. Maksaminen oli vapaaehtoista eikä mitään summaa määrätty. Kun automaatin viereen asetettiin kasvokuva, jonka silmät katsoivat suoraan automaatin käyttäjää, ihmiset maksoivat säännöllisemmin ja enemmän kuin ilman kuvaa. Joten mitään todellista tarkkailua ei tarvita ja ihmisen käytöksen kiltillistämiseksi kelpaa kuviteltu kaikki näkevä ja tietävä Jumalakin. Moraalia auttaa, jos tätä Jumalaa kiinnostaa enemmän tarkkailla aviorikosten kuin liikennerikkomusten tekijöitä.  

Ihmiset käyttäytyvät paremmin sunnuntaisin ja kun he kokevat rangaistuksen uhkaa verrattuna taivaaseen pääsyn lupaukseen. Lempeän Jumalan voi uskoa katsovan synnin tekoja kohtuullisemmin. Tuota ”luota ihmisiin, jotka luottavat Jumalaan” voisi tarkentaa sanomalla, että ”samaan Jumalaan.” Meillä kristityt eivät välttämättä luota Allahiin uskoviin ja toisinpäin. Eivätkä Marxiin uskovat usko Trumpiin. Ja toisinpäin.